Pirkko syntyi Sortavalassa helmikuussa 1937 viisilapsisen perheen vanhimmaksi lapseksi.
Myös veli syntyi Sortavalassa juuri ennen talvisodan alkua. Laurikaisen perheen
evakkotaival kulki Kuopiosta Joensuuhun ja jälleen Kuopioon. Perheen isä työskenteli
sodan jälkeen ammattiautoilijana ja äiti ompelijana.
Perheen sosiaalinen asema oli aluksi erittäin huono: kaikki omaisuus oli jäänyt Karjalaan.
Hetekan ja keittiön kaapin isä löysi myöhemmin jostain kuormasta. Uuden rakentaminen
vei aikaa, mutta onnistui. Lapsena Pirkko ei näistä pulmista tiennyt. Ympärillä elävillä oli
samoja haasteita, ja Pirkko kokeekin lapsuutensa olleen virikkeellinen ja rikas.
Siskon lättäjalasta alku tanssiharrastukselle
Pirkon ja sisarten liikuntaharrastus alkoi varhaisella iällä. Äiti oli erittäin liikunnallinen,
edistyksellinen ja aikaansa seuraava ihminen. Kun hän huomasi, että eräällä Pirkon
sisarista oli lättäjalka tulossa, äiti päätti ehkäistä lättäjalan synnyn ilmoittamalla sisaren
Skullfrid Niskasen liikuntakouluun. Pirkon tehtäviin kuului viedä pikkusisko
tanssiliikuntatunnille. Kun Pirkko näki, mitä tunneilla tapahtui, hän kiinnostui ja halusi
myös itse mukaan. Vaatimattomasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta rahat löytyivät
tuntien kustantamiseen.
Ystävän kanssa kouluun
Kodin pihassa ja ympäristössä asui paljon lapsia. Paras ystävä oli Pirkkoa puoli vuotta
vanhempi ja oli siis menossa kouluun vuotta aikaisemmin kuin Pirkko. Ystävykset
halusivat aloittaa koulunsa yhtä aikaa ja äiti veikin Pirkon lääkäriin, joka totesi lapsen
vahvaksi ja koulukypsäksi. Pirkko itse kokee olleensa ”pieni ja laiha rääpäle”.
Kaupunkilaistytön koulumatka oli lyhyt. Jo ensimmäisenä koulupäivänä Pirkko kulki
kouluun yksin, saattaminen ei tuolloin kuulunut tapoihin. Myöhemminkin koulumatkat
sujuivat jalan tai isän vanhalla polkupyörällä, jota pieni tyttö ajoi tangon välistä.
Tipulan tanssit
Kuopion tyttölyseoon Pirkko pyrki ja pääsi vuonna -47. Liikunta kuului elämään myös
oppikoulussa. Pirkko piti voimistelusta ja tuli opettajan kanssa hyvin toimeen.
Voimistelutunnista hänelle on jäänyt elävästi mieleen tamburiinilla soitettu trioli, jonka
tahtiin liikuttiin. (Trioli on kolmen aika-arvoltaan yhtä suuren nuotin ryhmä, joka vastaa kestoltaan kahta tavallista nuottia. Tällöin syke jakautuu kahden sijasta kolmeen, kertoo Wikipedia.)
Tyttölyseon voimistelunopettaja suunnitteli myös tansseja, joihin oppilaat pääsivät mukaan.
Tyttölyseossa eli Tipulassa kuudesluokkalaiset valmistivat tuohon aikaan aina suuren
joulunäytelmän, jota esitettiin useita kertoja ja useissa eri paikoissa. Yksi näytelmistä oli
Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Pirkko muistelee olleensa mukana näytelmissä tanssijana
oppikoulun toisesta tai kolmannesta luokasta lähtien.
Koko kouluajan Pirkko jatkoi Skullfrid Niskasen liikuntakoulussa, josta opettaja ”lainasi”
häntä Kuopion Reippaan Naisvoimistelijoiden näytöksiin. Näytökset järjestettiin
silloisessa teatteritalossa eli ”Torpalla”. Niskasen muutettua Ruotsiin Pirkko aloitti
balettiharrastuksen Lauri Vesannon tanssikoulussa, treenasi ja esiintyi.
Vapaa-ajalla käytiin elokuvissa ja limubaareissa, mutta myös käveltiin Marskalla poikia
katselemassa. Marskaksi kutsuttiin Kauppakatua. Nimi Marska johtui siitä, että
aikaisemmin oppilaat olivat kävelleet edestakaisin Maaherrankatua eli ”Marskaa”. Nimi
siirtyi mukana, kun kävely vaihtui Kauppakadulle.
Koko työura laboratoriossa
Pirkko lähti parikymppisenä vuodeksi Helsinkiin opiskelemaan laboratorion teknilliseksi
apulaiseksi. Siellä hän kävi Elsa Sylvesterssonin balettitunneilla Kulttuuritalolla.
Valmistuttuaan Pirkko palasi Kuopioon. Täällä hän jatkoi vielä muutaman vuoden
balettitreenejä Vesannon tanssikoulussa. Muut harrastajat olivat kuitenkin paljon
nuorempia, ja Pirkon motivaatio hiipui.
Sen sijaan kahdesta Pirkon sisaresta tuli ammattitanssijoita. Pirkko taas työskenteli
lisäopintojen jälkeen kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja siirtyi seuratanssipuolelle.
Hän kävi vuosikymmenet viikonloppuisin tanssimassa Puikkarissa, Kaupunginhotellissa,
Hotelli Kuopiossa, Atlaksessa.
Päivätyöläisen harrastukset
Balettiharrastuksen loputtua Pirkko keskittyi voimisteluun. Asuessaan Särkiniemessä hän
voimisteli ensin Reippaan Naisvoimistelijoissa, mutta se lopetti ja Särkiniemessa tunteja
jatkoi uusi seura, Vipinä. Siinä Pirkko voimisteli vuosikaudet kerran viikossa. Ei enää
tamburiinin tahtiin, mutta ei elävänkään musiikin säestyksellä. -Joltain tallentimelta sitä
musiikkia saatiin, Pirkko muistelee. Reippaan Naisvoimistelijoihin hän siirtyi heti, kun
muutti vuonna -82 keskustaan.
Voimistelutunnilla käytiin tuolloin yleensä kerran viikossa, joten Pirkko ehti harrastaa
paljon muuta, liikuntaakin monenlaista. Hiihto oli repertuaarissa lapsesta asti, mutta
kilpaa Pirkko ei ole hiihtänyt. Aikuisena hän on käynyt hiihtämässä lukuisia kertoja myös
mm. Kolilla ja Lapissa. Lappiin hän on tehnyt myös ruskaretkiä. Tennistä Pirkko kävi
nuorena pelaamassa kesäisin monta kertaa viikossa Väinolänniemellä. Pelin saloihin
opasti ystävän isä. Harjoitukset ja sen päälle uinti aamuisin ennen töihin menoa kello
seitsemäksi!
Voimistelu on ihanaa!
Nyt liikuntaharrastuksista on jäljellä lähinnä voimistelu. -Se on ihanaa! Pirkko huudahtaa.
Kun Reippaan Voimistelijat sai nykyisen oman salin, Pirkko rupesi käymään
voimistelemassa päivittäin. Vielä 82-vuotiaana hän käy kahtena-kolmena päivänä viikossa
tuolijumpassa, venyttelyssä, tasapainossa, 70+-tunnilla. Lisäksi ohjelmassa on
senioritanssi Suokadun palvelutalolla.
Vaikka ihan aina ei huvittaisikaan lähteä, on kunnossa pysyminen niin suuri motivaatio,
että tunnille lähtee. –Jotta mahdollisimman lyhyt olisi se aika, jolloin tarvitsee apua
pärjätäkseen, Pirkko perustelee. Ja entä sitten tunnin jälkeen se olo, että ”selvisin!”
Uskollisuuden Kiltaan
Pirkko jäi eläkkeelle 63-vuotiaana vuonna 2000. Kiltaan hänet kutsuttiin 2003. Seurassa
hän kertoo tunteneensa jumppaajia, mutta killassa saaneensa ystäviä. Killan jäsenenä hän
on päässyt osallistumaan moniin voimistelutapahtumiin niin Suomessa kuin ulkomailla.
Yksin asuvalle, eläkkeellä olevalle killan toiminta on todella tärkeää, Pirkko kiittää.
Pirkon tarinan alkuosa on lyhennetty Naisten ääni-verkkosivustolla ilmestyneestä
Minna Huuskosen kirjoituksesta.
Aikuisen Pirkon liikuntatarinan on kirjannut Kaija Kervinen 11.3.2019.
