Kuopion Reippaan Voimistelijat

 

Annikki Liukkonen

-Isä vei, isä teki.

Isän mainitsee Annikki ensimmäiseksi, kun häneltä kysyy liikuntaharrastusten
alkamisesta.

Tammikuussa 1936 syntynyt Annikki on Kuopion ydinkeskustan tyttöjä ja perheensä
ainoa lapsi. Isä vei hänet kesäisin uimaan muun muassa Siikaniemeen ja
Leipäniemeen. Talvella hän pani pienen Annikin jalkaan pikaluistimet – jos ei nyt
vielä luistelua, niin ainakin luistimilla seisomista varten.

Annikki kertoo saaneensa luistimia ja muita välineitä hyvin. Ensimmäiset, sotaaikaan saadut hokkarit olivat isän itse tekemät. Kenkäosan isä leikkeli saappaan
varsista, terät hän sai jostain hankituksi valmiina. Annikin olisi tehnyt mieli kenkiin
kiinnitettäviä nurmeksia, mutta niitä isä ei ostanut kenkien säästämiseksi. Joskus
Annikki sai kuitenkin lainata kavereiden nurmeksia. Lähin luistinrata oli yhteiskoulun
kentällä. Siellä oli myös koppi, jossa luistimet voitiin laittaa jalkaan.

Ensimmäisissä ostohokkareissa oli vielä piikit kärjessä, vasta seuraavissa kärki oli
sileä kuten kiekkoilijoiden hokkareissa.

Annikki kävi oppikoulun tyttölyseossa. Tipola-aikaankin luistelu oli yksi
harrastuksista. Linurilla oltiin ajosilla, jossa ensin yksi yritti luistella jonkun muun
porukasta kiinni. Sen jälkeen ajajia oli kaksi, ja kiinnisaadut siirtyivät aina ajajien
joukkoon.

Vastoin sääntöjä luisteltiin välillä myös pikaluisteluradalla. Ainoastaan vahtimestarin
kopin kohdalla siirryttiin muina miehinä keskemmälle.
Luistelu säilyi Annikin lajien joukossa vielä työelämässä. Jyväskylässä
kansakoulunopettajaksi vuosina -57-59 kouluttautunut Annikki luisteli aina
oppilaiden mukana. Tosin ensin piti sitoa kymmenien luistimien nauhat, ennen kuin
itse pääsi luistimille.

Hiihtoa ja huimaa mäenlaskua

Annikin lapsuudessa pääsi hyvin hiihtämään ihan Kuopion keskustan tuntumassa,
Taivaanpankolla, Kirkkokadun päässä ja kasarmin takana. Sukset olivat alusta asti
ostosukset. – Toisin kuin muut, niitä en saanut poikki millään, Annikki naurahtaa.
Annikin ”hiihtoura” jatkui kymmeniä vuosia ja siihen sisältyi pisimmillään 50
kilometrin laturetkiä.

Nykyisessä Kuopiossa Annikin ja kavereiden mäenlaskuharrastukset olisivat
hengenvaarallisia. Mahakelkoilla vauhtia riitti Mölymäeltä monta kadunväliä
nykyisen musiikkikeskuksen nurkille Haapaniemenkadulle asti. Puijolle johtavalla
tiellä puolestaan liitettiin monta potkuria junaksi ja laskettiin viimeinen mäki alas. –
Onnellaan mäntiin, Annikki kuittaa.

Uintimestari

Uinti on ollut Annikille menestyksekäs laji. Alkuun taitoa oppi isän mukana
luonnonrannoilla ja Väinölänniemen uimalassa. Uimakandidaatin kokeet Annikki
suoritti 9-vuotiaana ja uimamaisterin arvon hän sai 10-vuotiaana. Uimakoulussa
opettajana oli rintauinnin suomenmestari.

Lukemattomien altaanvälien uinneista tuloksena Annikilla on muun muassa lukuisia
piirinmestaruuksia, useita akateemisia mestaruuksia opiskeluajalta sekä pari
opettajien Suomen mestaruutta.

Kilpaa Annikki ei ole uinut enää opettajien mestaruuksien jälkeen, mutta vielä
nykyäänkin hän pulahtaa altaaseen vesijuoksemaan. Harrastusta helpottaa, että
kotitalossa Myhkyrinkadulla on uima-allas.

Aina reipas

Annikki liittyi Kuopion Reippaan Naisvoimistelijoiden jäseneksi 9-vuotiaana vuonna
1945. Siis yli 70 vuotta sitten! Satuliikuntaryhmä kokoontui Raittiustalolla,
puutalossa nykyisellä paikalla. Ryhmän valmistelemissa esityksissä oli tietenkin
erilaisia rooleja. Annikki muistaa olleensa muun muassa siili. Oppikouluaikaan hän
asettui sinisessä voimistelupuvussaan riviin ainakin koululla ja Namikalla.
Koululaisena Annikki pelasi Reippaan Naisvoimistelijoissa myös lentopalloa,
opiskelijana Jyväskylässä koripalloa. Koripalloporukka voitti jopa akateemisen
mestaruuden. – Yhdellä pisteellä, muistaa Annikki vieläkin.

Innosta liikuntaan kertoo sekin, että Hiltulanlahden koulun nuori opettaja asui kyllä
koululla, mutta yöpyi siellä korkeintaan kolme yötä viikossa. Piti näet päästä kaikille
mahdollisille voimistelutunneille kaupunkiin, jolloin hän joutui yöpymään
vanhempien luona.

Annikki on kouluttautunut vuosien mittaan monipuolisesti myös ohjaamaan muita.
Jo työaikoinaan hän piti tunteja. Annikki sanoo tykänneensä aina tanssillisesta
voimistelusta, mutta lisäksi hän toi ohjelmaan 80-luvulta alkaen esimerkiksi
jytäjumppaa ja aerobikkia. Senioritanssia hän ohjasi yhteensä 20 vuotta, vuoden
2016 kevääseen asti. Killan omia jumppia Annikki ohjasi niinikään vielä
kahdeksankymppisenä.

Kiltaan Annikki tuli vuonna 1997. Nykyään hän on kiltamuori eli killan kulttuurin ja
perinnön välittäjä. Omia liikuntaharrastuksia muorilla ovat vielä tuolijumppa, kävely
ja vesijuoksu.

Niin että mikä se liikunnan merkitys on muorille kaiken kaikkiaan ollut? Vastaaja
vitsailee: – Toinen ammatti melkein, sitteeks oon pitäny koulua.

6.11.2018 Kaija Kervinen